Kasvisherkut

Viime viikolla Facebookissa käydyn keskustelun innoittamana esittelen tällä viikolla yhden kasviskeittokirjoistani. Siispä tartun tylsännäköiseen kirjaan nimeltä Kasvisherkut 2, joka on A-lehtien kustantaman Voi Hyvin -lehden resepteistä koottu. Tämä 1996 painettu kirjanen on kulkeutunut minulle äitini hyllystä. 

”Syötävän hyvä keittokirja! Yli 200 sivua herkullisia ja terveellisiä kasvisruokia” sanotaan takakannessa ja esipuheessakin mainostetaan herkullisuutta: ”Sitkeästi elää kuitenkin luulo, että kaikki mikä on terveellistä, on väistämättä myös vähemmän herkullista. Sen luulon tämä kirja kumoaa vaivatta. Samalla kun hoidat itseäsi, herkuttelet sydämesi kyllyydestä, monipuolisesti ja nauttien.”

Kirjassa on reseptejä juomiin, keittoihin, salaatteihin, kastikkeisiin, voileipiin, voileipäkakkuihin (tässä vaiheessa ollaan jo kahlattu sivulle 65), lämpimiin ruokiin, pastoihin, papu- ja linssiruokiin, jälkiruokiin, leivonnaisiin ja leipiin. Loppujen lopuksi kirjan anti jää aika heppoisaksi, etenkin näin melkein 20 vuoden jälkeen tarkasteltuna. Reseptejä on paljon, mutta ne ovat aika tavanomaisia.

Suurin osa resepteistä on ilman kuvaa ja kirjassa onkin vain muutama värikuva, joihin on kasattu useampi annos. Kirjan loppuosassa on ehdotus kahden viikon ruokalistaksi ja laihdutusvinkkejä, joissa rasva on kirosana tuon ajan tavan mukaan J

Olen käyttänyt tätä kirjaa tarkistaakseni Marskin samppanjan eli Louhisaaren siman ohjeen, joka on täällä nimellä Mustaherukanlehtijuoma. Tämä on helppo ja mukavan makuinen janojuoma kesällä. Olen korvannut alkuperäisessä reseptissä mainitun sitruunahapon hiivalla, jottei tarvitse tehdä reissua apteekkiin.

Mustaherukanlehtijuoma

tai Marskin samppanja tai Louhisaaren sima

5 l mustaherukan lehtiä

5 l vettä

500 g sokeria

nokare hiivaa 

1. Huuhdo lehdet hyvin. Kaada niiden päälle kiehuva vesi.
2. Kun vesi on jäähtynyt haaleaksi, lisää hiiva ja sokeri.
3. Anna tekeytyä huoneenlämmössä 3-4 vuorokautta.
4. Siivilöi juoma, pullota ja säilytä jääkaapissa.

Kasvisherkut –kirjan ehdoton suosikkireseptini on Inkivääripunajuuret, jonka yllättävä makuyhdistelmä toimii loistavasti. 

Inkivääripunajuuret

4 isoa tai 8 pientä punajuurta

3 tl raastettua inkivääriä

2 rk öljyä

yrttisuolaa

1. Keitä punajuuria noin 20 minuuttia. Oleellista on, ettei niistä tule liian kypsiä. 
2. Kuori jäähtyneet punajuuret ja viipaloi ne. Asettele viipaleet uunivuokaan.
3. Raasta viipaleiden päälle inkivääriä. Valuta päälle öljyä ja mausta yrttisuolalla.
4. Peitä vuoka foliolla ja paista uunissa 200 asteessa 40 minuuttia.

Inkivääripunajuurten kanssa sopivat oikein hyvin Feta-kikhernepihvit. Tämä on oma reseptini, jonka olen kehitellyt kahdesta eri reseptistä. Valitettavasti ottamani kuva ei tee oikeutta pihveille.

Feta-kikhernepihvit

4 annosta

2 prk kikherneitä

½ dl korppujauhoja 

1 punasipuli silputtuna

2 tl keltaista currytahnaa tai 2 tl sambal oelek –chilitahnaa maun mukaan

jeeraa

2 kpl kananmunaa

mustapippuria

suolaa

150 g fetaa

1. Huuhtele ja valuta kikherneet.
2. Laita kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita massaksi.
3. Murusta fetajuusto ja sekoita massaan käsin.
4. Muotoile pihveiksi ja paista uunissa 200 asteessa 20 minuuttia tai pannulla öljyssä.

Ja eikun kasvisherkuttelemaan!

Ruotsalaiset lihakääryleet

Skandinavian Cooking -kirjan ruotsalaisista lihakääryleistä tuli tämän näköisiä. Lisäsin keitinliemeen hieman lihalientä ja suolaa. Keitin kääryleitä tunnin ja totesin ruokapöydässä, että keittoaika olisi voinut olla pidempikin, jotta kääryleistä olisi tullut vähän mureampia. Pitää muistaa ensi kerralla. 

Scandinavian cooking

Tällä kertaa tartun kirjaan, josta en ole kokannut koskaan aiemmin mitään eli vuorossa on Scandinavian Cooking.

Ostin aikoinaan 90-luvulla näitä kirjoja 2 kpl, toisen lähetin sähköpostiystävälleni jenkkeihin ja toisen pidin itselläni ihan mielenkiinnon vuoksi. Meistä suomalaisistahan on sanottu, me olemme kovin kiinnostuneita aina siitä mitä muiden maiden kansalaiset meistä ajattelevat. Ja ehkä tämä kirja oli kiinnostava juuri siksi, että sai kurkistella millainen kuva meistä suomalaisista ja meidän ruokapöydästämme annetaan. 

Scandinavian Cooking on Lontoossa asuvan ruotsista kotoisin olevan Sonia Maxwellin kirjoittama ja se on julkaistu vuonna 1995. Kirjassa esitellään perinteisiä skandinaavisia ruokalajeja. Aluksi kirjassa on lyhyt esittely Skandinaviasta ja sitten erikseen Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta. Kirjassa on pieniä (vähän liiankin pieniä) kauniita matkailua edistäviä valokuvia poroista, Kööpenhaminan merenneidosta ja Lapin luonnosta. Ensimmäinen kuva on Norjasta ja toinen Suomesta.

Suomen esittelyosiossa kerrotaan kuinka väestö asuu hajallaan laajalle alueelle levittäytyneenä, kaukana toisistaan. Kulttuurimme on luonnonläheinen ja metsää on kaikkialla, jopa Helsingin keskustassa. Huvittavaa on kuvaus suomalaisista käsityötaidoista. Käyttöesineitä ja keittiön työkaluja on valmistettu puusta vuosisatojen ajan. ”Carving skills (veistotaidot) are passed on from one generation to the next in isolated villages. The children begin to learn the craft at an early age, devoting much of their life to perfecting their skills.”

Suomalaisesta keittiöstä kerrotaan, kuinka siihen ovat vaikuttaneet sekä itäinen että läntinen naapurimaamme, mutta sen perusta on maan antimissa. ”Finns see the fruits and wildlife of nature as a gift to be cherished. Their calm approach to life is a result of their love of the nature that surrounds them.” 

Kirjassa on kaikkiaan 113 reseptiä, joista 24 on Suomesta. Ohjeet on jaoteltu keittoihin, alkupaloihin, kala- ja äyriäisruokiin, liha-, kana- ja riistaruokiin, kasviksiin ja salaatteihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Keitto-osio alkaa hauskan arkisesti, kun ensimmäisenä esitellään kotoinen kesäkeittomme. Tanskalaisena keittona on olutkeitto, Norjasta kalakeitto ja Ruotsista Ärtsoppa med fläsk. 

Kirja viliseekin perinteisiä reseptejä: on norjalaista lammaskaalia (Får i kål), ruotsalaista pyttipannua ja tanskalaisia voileipiä. Suomalaisista resepteistä mukaan ovat päässeet mm. poronkäristys, karjalanpaisti, lanttulaatikko, rosolli, mustikkapiirakka, tippaleivät, pasha ja blinit. Noiden kahden jälkimmäisen läsnäolosta voimme olla montaa mieltä, mutta ilmeisesti venäläisen keittiön eksoottista vaikutusta on haluttu korostaa. 

Ihmettelen myös mitä suomalaista on Vorschmackin reseptissä, joka esitellään Marsalkka Mannerheimin herkkuna Ryypyllä kyyditettynä. Ryyppykään ei kuulosta kovin tutulta. Huomaa reseptissä maininta intoxicating J

Ensi viikonloppuna aion valmistaa kirjasta ruotsalaisia lihakääryleitä eli Robertos Kalvrulader tai Roberto’s Veal Roulades kuten ne on englanniksi käännetty. 

Isälläni oli tapana valmistaa lihakääryleitä siten, että hän kääri niiden täytteeksi luumua ja omenaa. Itse olen aiemmin täyttänyt lihakääryleitä aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliivilla ja juustolla. Tällä kertaa kokeilenkin tätä ruotsalaista versiota. En aio jättää kääryleitä avoimiksi, kuten tuossa kuvassa, vaan nuijin lihasiivut sen verran isoiksi, että täytteet pysyvät varmasti kääryleiden sisällä. 

Ruotsalaiset lihakääryleet (4 annosta)

600 g Naudan paistia ohuiksi siivuiksi leikattuna 

1 dl metsäsieniä pilkottuna (itse käytän suppilovahveroita)

n. 150 g jauhelihaa

3 rkl parmesaaniraastetta 

1 siivu vaaleaa leipää murennettuna

1 muna

1 rkl persiljasilppua

salviaa

suolaa ja pippuria

voita paistamiseen

2 sipulia silputtuna

1 porkkana siivuina

2 dl valkoviiniä

vettä

2 rkl tomaattipyreetä

maizenaa tms. suurusteeksi

1. Nuiji paistiviipaleet ohuiksi.
2. Sekoita keskenään sienet, jauheliha, leivän murut, muna, persilja, salvia, suola ja pippuri.
3. Levitä täyte paistiviipaleille ja rullaa ne varovasti kiinni. Sido rullat ohuella kalastajan langalla, mikä onkin oivallinen apuväline keittiössä.
4. Ruskista kääryleet pannulla ja siirrä ne kattilaan.
5. Lisää kattilaan sipulit, porkkanat, viini ja tomaattipyree sekä vettä sen verran, että kääryleet peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä ainakin tunti.
6. Ota kääryleet pois liemestä reikäkauhalla ja suurusta liemi. Aseta kääryleet takaisin kastikkeeseen, kiehauta ja tarjoile riisin tai perunoiden kera. 

Maukasta skandinaavista viikonloppua! 

Tämän näköistä siitä sitten tuli

Olihan tuo Taikinan sisään leivottu kuningatar Silvian lohimureke hieman työläs resepti. Tiskiäkin tuli aika paljon, mutta maku oli kyllä kaiken vaivan arvoinen! Käytin valmiiksi kaulittuja voitaikinalevyjä ja koska olin sulattanut niitä liian kauan jääkaapissa, pelkäsin pinaatin tulevan taikinasta läpi, joten käänsin pinaattipuolen päällepäin ennen uuniin laittamista. Kuten kuvasta näkyy, pinaatti onkin aika kivan näköistä lohimurekkeen päällä. Toki olisin voinut asetella parsakaalit vähän kauniimmin :)

Vuosisadan keittokirja

Tällä viikolla esittelen Otavan kustantaman Vuosisadan keittokirjan vuodelta 1990. Kirjan alkuperäisteos on ruotsalaisten tekemä ICA-förlagets stora kokbok. Monipuolinen 736 sivuinen kirja on nimensä mukaisesti varsinainen keittiön perusteos. Kirjan 1600 reseptiä sisältävät ohjeita kastikkeisiin, keittoihin, munaruokiin, kasvisruokiin, perunaruokiin, kaloihin ja äyriäisiin, lihaan, riistaan, lintuihin, sisäelinruokiin, riisiin ja suurimoihin, makaroniruokiin, pizzoihin, pitoihin ja piirakoihin, juustoruokiin, jälkiruokiin, säilykkeisiin, leipiin ja kakkuihin sekä lopuksi vinkkejä kutsuissa tarjottavaksi. 

Esipuhe mainostaa kirjaa seuraavasti: ”Valmistamme aterioita arkeen ja juhlaan. Hitaasti hyvin varustetussa keittiössä tai nopeasti vähin välinein. Edellytykset vaihtelevat, mutta taitava kokki osaa kaikissa tilanteissa valmistaa hyvistä aineksista aterian, joka on ilo tarjoilla. Korvaamattomana apuna on silloin hyvä keittokirja, joka innostaa, antaa vihjeitä ja vastauksia ruokakysymyksiin.” Aika kivasti sanottu! 

Kirjan alkulehdillä on erittäin hyödyllinen muuntotaulukko, josta selviää mm. se että 1dl vehnäjauhoja painaa 50–60 g, 1 dl sokeria painaa 85 g ja 1 rkl voita painaa 15 g. Olen hyödyntänyt tätä kirjaa useaan otteeseen vuosien varrella. Aloittelevana kokkina 90-luvulla muistan tarkistaneeni tästä kirjasta aina kuinka paljon jatketta jauhelihataikinaan pitikään laittaa J

Reseptit on laadittu siten, että jokaiselle reseptille on ohjeet sekä 1-2 hengen että 4 hengen annoksille. Kirjassa on kivasti esitetty kuvitettuja ohjeita porsaankyljysten paistamisesta aina riistalintujen nylkemiseen asti. Oheisessa kuvassa on vinkki Hasselbackan perunoiden viipaloinnista kauhan avulla. 

Useimmin hyödynnän Vuosisadan keittokirjaa tarkistaakseni eri lihalajien paistamis- ja keittämisajat sekä sopivat sisälämpötilat. Kirjan mukaan naudan rintaa tulee keittää noin 1,5 h/kg ja lampaan paistin paistoaika on noin 1,5 h/kg 175 asteessa kunnes sisälämpötila on 75 astetta. Joulukinkun paistolämpötilasta olen kyllä kirjan kanssa eri mieltä. Kirja neuvoo, että joulukinkkua tulisi paistaa 175 asteessa, noin 1 ¾ h/kg siten, että kinkun sisälämpötila on 80 astetta. Tässä asiassa noudatan kuitenkin äitini neuvoa ja paistan kinkun 125 asteessa. 

Yksi suosikkireseptini tästä kirjasta on Valkosipuliturska. Turska on aika mauton kala, joten se vaatii mielestäni kaverikseen aina ”jotain”. Tässä reseptissä valkosipuli tuo siihen mukavasti makua.

Valkosipuliturska (4 annosta)

500 g turskafileitä

1 kpl purjoa

1 kpl vihreää paprikaa

3 kpl tomaatteja

1 rkl voita

½ tl suolaa

valkopippuria

2 kynttä valkosipulia

Maustevoi:

2 rkl voita

2 rkl hienonnettua persiljaa

2 kynttä valkosipulia

suolaa

1. Suikaloi purjo ja viipaloi paprika sekä tomaatit. Asettele ne voideltuun uunivuokaan.

2. Lisää kasvisten päälle puristetut valkosipulin kynnet, suolaa ja pippuria.

3. Halkaise kookkaat ruskafileet. Mikäli käytät pakastekalaa, leikkaa pakkaus 1,5 cm levyisiksi viipaleiksi. Nosta kalaviipaleet kasvisten päälle.

4. Sekoita maustevoin ainekset ja nostele se nokareina kalan päälle.

5. Paista uunissa 250 asteessa noin 20 minuuttia.

6. Tarjoile riisin, salaatin kera ja chardonnayn kera.

Toinen suosikkini on resepti, jonka alkuperäinen nimi on Kyyhkysiä rypäleiden kera. Koska kyyhkysiä ei ole minun keittiööni lennellyt, olen valmistanut tämän reseptin broilerista ja aikalailla oikaisten, mutta hyvää on tullut. Siis olkaapa hyvät, tässä neljän hengen annos:

Broileria rypäleiden kera

4 kokonaista maustamatonta broilerin rintafilettä tai 8 rintafileleikettä

8 kpl pekoniviipaleita

2 rkl voita

suolaa

mustapippuria

8 kpl katajanmarjoja

4 dl kanalientä

2 omenaa

200 g kivettömiä viinirypäleitä

2 dl kermaa

1 rkl vaaleaa maizenaa

1 dl valkoviiniä

1. Kääri broilerin rintafileet pekoniin. Toki pekonit voi jättää poiskin, jos et pidä niiden mausta.
2. Ruskista fileet padassa ja mausta suolalla, pippurilla ja katajanmarjoilla. 
3. Lisää pataan kanaliemi, viipaloidut omenat, puolet viinirypäleistä ja kerma. Keitä 15 – 30 minuuttia, fileiden paksuudesta riippuen, kunnes broilerit ovat kypsiä.
4. Suurusta liemi valkoviiniin sekoitetuilla maizenajauhoilla.
5. Tarjoile riisin ja mutaherukkahyytelön kera.

Otin tämän keittokirjaprojektini yhdeksi tavoitteeksi sen, että tutustuisin itsekin omiin keittokirjoihini vähän perusteellisemmin. Siksi haluan ensi viikonloppuna valmistaa tästä kirjasta jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin kokannut. Ensi viikonlopun valintaan päädyin sen nimen perusteella; Taikinan sisään leivottu kuningatar Silvian lohimureke. Eikö kuulostakin tosi herkulliselta? Reseptiin liittyy oheinen kuvasarja, joka helpottaa valmistamista. Olen kyllä oikaissut tässäkin reseptissä hieman esim. tuoreen pinaatin ja sen ryöppäämisen olen korvannut pakastepinaatilla.

Taikinan sisään leivottu kuningatar Silvian lohimureke

Lohimurekkeeseen:

400 g fileoitua lohta

1, 5 tl suolaa

2 kpl valkuaista

2 dl kermaa

valkopippuria

1 pussi pakastepinaattia

muskottipähkinää

Keittämiseen:

1,5 l vettä

0,5 dl hienonnetttua tilliä

1,5 tl suolaa

Taikinoimiseen:

2 pakettia voitaikinaa

2 kpl keltuaisia

1. Hienonna lohi yleiskoneessa tai tehosekoittimessa. Laita massa jääkaappiin jäähtymään noin tunniksi.
2. Kiehauta vesi. Mausta suolalla ja tillillä. Keitä vähän aikaa, jotta tillistä irtoaa makua.
3. Ota kalamassa jääkaapista ja lisää siihen suola, valkuaiset ja kerma koneen käydessä. Mausta pippurilla. 
4. Muodosta murekkeesta lusikan avulla 8 soikeaa noin kananmunan kokoista pyörykkää.
5. Nosta pyörykät kiehuvaan keitinliemeen ja hauduta noin 3 minuuttia.
6. Nosta pyörykät liemestä reikäkauhalla ja jätä jäähtymään.
7. Mausta sulatettu ja valutettu pinaatti suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. 
8. Kaaviloi voitaikina ja leikkaa siitä 8 kpl 9 x 12 cm ja 8 kpl 11 x 14 cm soikiota.
9. Nosta pinaattia pienempien taikinasoikioiden päälle. Jätä reunoista reilu 1 cm ilman täytettä. Voitele reuna keltuaisella.
10. Nosta pinaatin päälle kalapyörykkä ja sen päälle suurempi taikinasoikio. Painele reunat hyvin kiinni ja nostele uunipellille. Voitele pinta keltuaisella.
11. Kypsennä uunissa 250 asteessa noin 5 minuuttia. Vähennä lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 10 minuuttia.
12. Nauti.

Hieman monimutkaiselta kuulostaa, mutta yritetään. Ajattelin tarjota Silvian lohimureketta kiehautetun parsakaalin ja vihreän salaatin kera, ne kun vastaavasti ovat yksinkertaisia lisukkeita. Yritän muistaa laittaa sunnuntaina kuvia, miltä tämä näytti luonnossa. Ja toivotaan, että onnistuu. 

Suuri kala- ja äyriäis keittokirja

Reunimmaisena keittiön hyllyltä löytyy Suuri kala- ja äyriäiskeittokirja. Alkuperäisteoksen nimi on The Essential Seafood Cookbook. Kirjan suomenkielinen versio on ilmestynyt vuonna 2000. 

Kirjan esipuheessa kerrotaan meren herkuista mm. näin: ”Kun kaviaari on nykyään kaikkein kalleinta ruokaa ja maailman hienoimmissa ravintoloissa tarjotaan loisteliaita kala-aterioita, on vaikea uskoa, että vielä 1800-luvulle asti kala oli köyhien ruokaa. Hummerit ja osterit olivat huokeita ja perjantaisin oli tapana syödä kalaa lihan asemesta uskonnollisen nöyrtymyksen osoituksena.”

Oi kunpa olisin elänyt pari sataa vuotta aiemmin!

Vaikka olen suuri kalan ja äyriäisten ystävä, olen valmistanut tämän kirjan ohjeista vain muutaman. Kirja sisältää klassisten kala- ja äyriäisreseptien lisäksi uusia ja eksoottisia reseptejä, joista melkein kaikista on myös konstailemattomat kuvat. Kirja on jaettu seuraaviin alakategorioihin: keitot, dipit, pateet ja suolapalat, salaatit, paistetut ja friteeratut ruoat, keitetyt ja höyrytetyt ruoat, grillatut ruoat, meren herkut pastan ja riisin kanssa, piiraat, paistokset ja pataruoat. 

Kirjassa on kattava lajiopas ja annetaan käsittelyohjeita mm. simpukoiden puhdistamisesta ja kypsän hummerin käsittelystä. Ohjeet eri lajien fileoimiseen voisivat olla tarkemmat. Suomalaisen kannalta lajiopas on suhteellisen eksoottinen, mutta ainahan voi soveltaa. 
Kirjan alkuperäisten reseptien mittayksiköt ovat olleet brittien käyttämiä paunoja yms. kun ne on muunnettu suoraan meidän tilavuusmittoihimme, on se johtanut hieman huvittaviin mittoihin. Eräässä reseptissä neuvotaan käyttämään 3 ¾ dl kermaa ja 155 grammaa vehnäjauhoja. Me skandinaavit kun olemme tottuneet mittaamaan jauhot desilitroina. Eikä se ¼ dl kermaa varmasti muuta ruokalajia ainakaan huonompaan suuntaan :)

Eniten olen hyödyntänyt kirjaa valmistaessani kuvan mukaisia Haukimurekepihvejä. Olen hieman muokannut kirjan alkuperäistä reseptiä, joka on nimellä Kalapihvit, hauelle sopivaksi.

Haukimurekepihvit

noin 800 g haukea tai muuta vaaleaa kalaa kuten turskaa
100 g kuivaa vaaleaa leipää murennettuna
1 sipuli hienonnettuna
½ dl sitruunamehua
1 tl mustaa pippuria
3 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
100 g cheddaria tai muuta maukasta juustoa raasteena
1 muna
vehnäjauhoja leivitykseen
voita paistamiseen

1. Jauha kalat monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa sileäksi. Varmista, että koneesi todella jauhaa hauen ruodot sileäksi massaksi. Siirrä seos kulhoon.
2. Lisää leivänmurut, sipulisilppu, sitruunamehu, pippuri, tilli, juusto ja muna. Sekoita hyvin ja muotoile seoksesta pihvejä tarjottimelle. Laita tarjotin vähintään 15 minuutiksi jääkaappiin, jotta pihvit hyytyvät. 
3. Jauhota pihvit ja paista voissa noin 2-3 minuuttia kummaltakin puolelta.
4. Tarjoa pihvit yrttimajoneesin ja salaatin kera.

Haukimurekepihvit ovat parhaimmillaan keväällä hauen kutuaikaan, kun hauki uiskentelee omaan katiskaan ja sitä on myös edullista kalastaa kaupan kalatiskiltä. Ensi viikonloppuna haluan kuitenkin hemmotella isänpäivän sankaria edullisilla sinisimpukoilla. Kuulemani mukaan simpukat ovat parhaimmillaan kylmän veden aikaan eli niinä kuukausina, joiden englanninkielisessä nimessä on r-kirjain (from September to April). 

Sinisimpukat tomaattikastikkeessa onkin oiva alkupala isänpäivän menulle. Tästä reseptistä riittää kahdelle ruokailijalle pääruuaksi tai jopa kuudelle alkupalaksi. Kirjan alkuperäisessä reseptissä tomaattikastiketta keitetään ensin 20 minuuttia ennen simpukoiden lisäämistä, mutta olen ottanut oikeudekseni oikaista resepteissä hieman, kuten tässäkin ja muokkasin sitä makuni mukaiseksi.

Sinisimpukat tomaattikastikkeessa

2 kg puhdistettuja sinisimpukoita

Tilkka öljyä 

1 sipuli hienonnettuna

2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 porkkana

400g tomaattimurskaa tai 4 isoa kaltattua tomaattia

Lasillinen kuivaa valkoviiniä

Mustapippuria

Basilikaa

Tuoretta persiljaa

1. Liota simpukoita hetki kylmässä vedessä. Heitä roskiin kaikki ne, joiden kuoret ovat rikki. 
2. Pese simpukat juuresharjalla ja poista vetämällä kuoren välistä näkyvät ”parrat”. Jos simpukan kuori on auki, kopauta sitä esim. juuriharjan perällä ja mikäli simpukka ei sulkeudu heitä se pois. 
3. Kuullota sipuli, valkosipuli ja ohuet porkkanasiivut öljyssä suuressa kattilassa. 
4. Lisää tomaattimurska sipulin ollessa läpikuultavaa ja kuumenna kiehumispisteeseen. 
5. Kaada päälle sinisimpukat ja laita kansi päälle. Anna simpukoiden kypsyä kannen alla, välillä kattilaa ravistellen, noin 4 minuutin ajan tai kunnes simpukat ovat auenneet. Liian pitkä keittoaika sitkistää simpukat, joten voit kurkistaa välillä kannen alta ovatko simpukat jo auenneet. 
6. Nosta simpukat kattilasta ja heitä pois ne jotka eivät ole auenneet. Kaada tomaattikastikkeen joukkoon valkoviini ja annan kiehua kokoon. Mausta pippurilla ja basilikalla. 
7. Lisää kypsät simpukat kastikkeen joukkoon, ripottele päälle silputtu persilja. Tarjoile patongin ja valkoviinin kera.

Pääruuaksi ajattelin tarjota sisäfilepihvejä maalaislohkoperunoiden kera. Todella helppoa gourmet -pikaruokaa.

Hauskaa viikonloppua ja Isänpäivää!

Tästä se alkaa

Eräänä iltana havahduin siihen, että minulla on yhteensä melkein kolme metriä keittokirjoja. On kalaruokakirjoja, kasvisruokakeittokirjoja, eri maiden ruokiin erikoistuneita kirjoja ja kuten jokaisella naisella: myös laihdutuskeittokirjoja;) Jotkut kirjat ovat täynnä roiskeita ja hiirenkorvilla, mutta on myös niitä, joista en ole koskaan kokannut mitään. Etenkin matkamuistokeittokirjat ovat usein jääneet hyllyyn odottamaan sopivaa matkakuumetta. Ihaillessani kirjarivistöjäni mietin kuinkahan kauan menisi jos kokkaisin jokaisesta keittokirjastani edes yhden reseptin viikossa. Laskin kirjat ja sain tulokseksi 70 kpl lukuun ottamatta leivontakirjoja, viinikirjoja ja pieniä reseptivihkosia, joita on kertynyt liian paljon. Moni meistä omistaa kauniita astioita, koruja tai kenkiä, muttei raaski käyttää niitä. Eikö tavaroiden tulisi tuottaa iloa ihmisille? Mitä iloa siis on käyttämättömillä keittokirjoilla? Tämän keittokirjaprojektini tavoitteena onkin esitellä kerran viikossa jokin keittokirjoistani ja kokata lauantain tai sunnuntain menu kyseisen kirjan resepteistä. Siispä 70 viikon projekti alkakoon!